Pre-Owned IWC
IWC International Watch Company, tuttavallisemmin IWC Schaffhausen on sveitsiläinen high-end kellonvalmistaja, joka tunnetaan etenkin pilottikelloistaan ja titaanin käytöstä niiden valmistuksessa. IWC:n historia kulkee yhtä matkaa Sveitsin teollistumisen historian kanssa ja ulottuu vuoteen 1868, kun amerikkalainen insinööri ja kelloseppä Florentine Ariosto Jones perusti International Watch Companyn Sveitsiin tarkoituksenaan valmistaa korkealaatuisia taskukelloja Yhdysvaltojen markkinoille..
Aiemmin E. Howard & Co:lla työskennellyt Jones päätti aloittaa kellonvalmistuksen Sveitsissä Schaffhausenissa, minne H. Moser & Cie:n kantaisä kellomagnaatti Heinrich Moser oli rakennuttanut Schaffhausenin ensimmäisen vesivoimalan kelloseppien tarpeisiin. Myös kellonvalmistus oli teollistumassa. Jonesin ajatus sveitsiläisten kellojen myymisestä Yhdysvaltoihin kuitenkin kariutui korkeisiin tullimaksuihin ja Jones palasi konkurssin tehneenä Yhdysvaltoihin ja IWC Schaffhausen jäi sveitsiläisen Rauschenbachin suvun käsiin.
Rauschenbachit kehittivät IWC:tä neljän sukupolven ajan. Tuona aikana IWC valmisti ensimmäisen pilottikellonsa eli “Spezialuhr für Flieger” -mallin, joka on edelleen designiltaan ikoninen pilottikello, jonka muotokieli on selvästi tunnistettavissa. Vuonna 1936 julkaistussa kellossa oli pyörivä bezel, jolla pystyi tarkkailemaan lentoaikaa ja koska lentokoneiden moottorien aiheuttama sähkömagneettinen häiriö kelloille oli jo tunnistettu, kellossa oli myös antimagneettinen käyntilaite. Vuonna 1939 sai alkunsa yksi IWC:n ikonisimmista mallistoista. “Portugieser” -mallisto syntyi kahden portugalilaisen liikemiehen tilattua suuren määrän rannekelloja huipputarkoilla koneistoilla. Mallisto on edelleen tuotannossa, joskin laajalti modernisoituna.
Toisen maailmansodan jälkeen IWC ryhtyi kehittämään toimintaansa pitkälti juuri ensimmäisten pilottikellojen osoittamaan suuntaan. Koneistokehityksessä kiinnitettiin huomiota tarkkuuteen ja magneettisuudensietokykyyn. Pilottikellojen lisäksi tarkkuudestaan tunnetun IWC:n pukukellot olivat myös erittäin suosittuja. Nousukiito oli edennyt siihen pisteeseen, missä koneen on lähdettävä lentoon.
Vuonna 1946 IWC julkaisi kuuluisan Calibre 89:n, jonka siivet ottivat välittömästi tuulta alleen. Koneisto opittiin tuntemaan äärimmäisen tarkkana ja pitkäikäisenä koneistona. IWC käytti koneistoa kelloissaan pitkälti 90-luvulle saakka. IWC kuitenkin jatkoi koneistojen kehittystyötä. IWC julkaisi ensimmäisen automaattikellon ja -koneiston Calibre 85:n vuonna 1950, ensimmäinen varta vasten magneettikentiltä suojattu kellomallisto “Ingenieur” eli insinööri julkaistiin vuonna 1954, eli samana vuonna kuin Rolexin Milgauss. Vuonna 1967 julkaistiin IWC:n ensimmäinen sukeltajankello Aquatimer.
IWC osallistui myös ensimmäisen sveitsiläisen kvartsikoneiston Beta 21:n kehittelyyn, mutta sen suunta kvartsikriisin aikana oli kuitenkin kohti mekaanisen kellonvalmistuksen mestaruutta. Vaikka IWC:n kellot olivatkin tuon ajan häikäisevimpiä taidonnäytteitä, niin koneistoteknisesti kuin materiaaleiltaan kultaiset sveitsiläiset IWC:t edustivat parasta mitä Sveitsillä oli tarjota. Vuonna 1974 kullan hinnan nousun takia kellojen hinnat nousivat, Sveitsin frangi sukelsi ja japanilaiset kvartsikellot tekivät tuhojaan perinteisten sveitsiläisten kellonvalmistajien keskuudessa. Myös IWC Schaffhausen päätyi uudelleenjärjestelyiden ansiosta uudelle omistajalle, joka linjasi kellobrändille uuden suunnan ja IWC keskittyi jalometallisten kellojen sijaan titaanisiin, kuitenkaan alkuperäänsä ja huippueksklusiivisia pukukelloja unohtamatta.
Vuonna 2000 brändi päätyi Richemont-konsernin omistukseen. Huippumerkeistä tunnetun luksuskonsernin oli helppo jatkaa vakaille kivijaloille valetun brändin tietä tehden siitä sen äärimmäisen arvostetun kellonvalmistajan mikä IWC Schaffhausen nykyisin on. Moderneja innovaatioita historiallisen kellotalon perinnettä kunnioittaen.