Seiko Pogue - Legendaarisen avaruuskellon tarina
Kaikki ikoniset kellot eivät synny suunnitelman mukaan. Seiko 6139–6002 on siitä hyvä esimerkki. Yksi astronautti, yksi päätös ja kello, josta tuli osa avaruuslentojen historiaa.
Vuosikymmeniä myöhemmin tämä kello tunnetaan lempinimellä Pogue. Vuonna 2024 Seiko on julkaissut modernin tulkinnan klassikosta. Speedtimer Pogue jatkaa tarinaa, joka alkoi pienestä päätöksestä ja päätyi kiertoradalle.
Seiko 6139 ja kronografien vallankumous
Vuonna 1969 kellomaailmassa kävi kiivas kilpailu. Zenith, Heuer ja Seiko olivat kukin kehittäneet omia versioitaan maailman ensimmäisestä automaattikronografista. Seikon vastaus oli 6139 – kello, joka ei ainoastaan toiminut ilman paristoja tai käsin vetoa, vaan sisälsi myös ajanoton ja päivämäärän vaihtomekanismin samassa paketissa.
Seiko 6139 käytti koneistoa, joka oli aikaansa edellä. Pylpyräpyörämekanismi ja pystykytkin mahdollistivat kronografin sujuvan toiminnan ja vähensivät komponenttien kulumista. Ratkaisut eivät olleet pelkästään teknisesti toimivia, vaan myös kestäviä. Koneistoa voitiin käyttää päivittäin ilman erityistä huoltoa.
Vaikka malli ei saanut heti globaalia huomiota, se lunasti paikkansa kelloharrastajien ja ammattilaisten silmissä. Se oli kompakti, tarkka ja luotettava. Yksinkertainen käytössä, monimutkainen sisäisesti.
6139 oli kuin rakennettu kestämään myös painottomuutta. Ja niinhän se lopulta teki.
Skylab 4, William Pogue ja kello, jota NASA ei hyväksynyt
Astronautti William Pogue osti Seiko 6139 -kellonsa syyskuussa 1972 Ellingtonin lentotukikohdan myymälästä 64 dollarilla.
Hän käytti kelloa päivittäin Skylab 4 -lennon harjoitusjakson ajan, koska ei ollut vielä saanut virallista NASA:n toimittamaa Omega Speedmasteria.
Kun lennon aika koitti marraskuussa 1973, Pogue oli käyttänyt Seikoa jo yli puolen vuoden ajan. Hän otti mukaan molemmat kellot – virallisen Omegan ja oman, tutuksi tulleen Seikon. Näin Seiko 6139 päätyi avaruuteen, tehden historiasta osaltaan sattuman tulosta.
Kello ei ollut osa NASA:n hyväksymää varustusta. Siksi se ei saanut huomiota, eikä sitä mainittu missään virallisissa dokumenteissa. Pogue käytti kelloaan joka tapauksessa. Se toimi moitteetta koko tehtävän ajan, yli 80 päivää kiertoradalle.
Vasta vuosia myöhemmin, eläkkeelle jäämisen jälkeen, Pogue kertoi julkisesti kellon mukanaolosta. Tämä paljastus synnytti ilmiön, joka elää edelleen. Kelloharrastajat alkoivat kutsua mallia nimellä “Pogue”.
Kultainen kellotaulu ja sinipunainen bezel yhdistyivät nyt historiaan, joka ei ollut kirjoitettu mainoskampanjoihin vaan tapahtui oikeasti, avaruudessa.
Pogue ei ollut brändilähettiläs. Hän valitsi välineensä itse. Juuri se tekee tästä tarinasta poikkeuksellisen.
Kellon design – kultainen taulu ja Pepsi-bezel
Seiko 6139–6002 olisi voinut jäädä tekniseksi kuriositeetiksi, ellei sen ulkoasu olisi tehnyt siitä niin helposti tunnistettavaa. Kirkkaan keltainen kellotaulu erottui jo 1970-luvulla, aikana jolloin useimmat kronografit suosivat hillittyjä sävyjä. Väri ei ollut pelkkä visuaalinen tehokeino. Se loi kontrastia ja teki kellosta helposti luettavan myös nopeassa vilkaisussa.
Bezel oli kaksivärinen, sinisen ja punaisen yhdistelmä. Tämä väriteema tunnetaan nykyään nimellä “Pepsi”, ja se tuo kelloon sporttisen ilmeen. Samalla se helpottaa aikarajojen hahmottamista, erityisesti silloin kun kellon ajanotto-ominaisuuksia käytetään aktiivisesti.
Pienet yksityiskohdat tukivat kokonaisuutta. Kellon mittasuhteet olivat tasapainoiset. Kronografin painikkeet erottuivat selvästi mutta eivät rikkoneet linjaa. Päivyri yhdisti päivän ja päivämäärän yhdessä ikkunassa, mikä oli aikanaan tekninen yksityiskohta mutta myös osa kellon arjen käyttökelpoisuutta.
Ulkonäkö teki kellosta erilaisen. Se ei yrittänyt olla huomaamaton. Juuri siksi se jäi mieleen – ja juuri siksi se tunnistetaan yhä vuosikymmeniä myöhemmin.
Keräilijöiden suosikki vuosikymmenten ajan
Pogue ei ole ainoastaan osa avaruushistoriaa. Se on myös yksi Seikon kerätyimmistä malleista. Alkuperäinen 6139–6002, on ollut vuosikymmenien ajan haluttu löytö kelloharrastajien keskuudessa.
Markkinoilla liikkuu runsaasti jälkikokoonpanoja ja osittain uusituilla komponenteilla rakennettuja yksilöitä. Siksi aito ja hyväkuntoinen Pogue on harvinainen, ja siksi sen arvo on noussut tasaisesti. Keräilijät arvostavat erityisesti malleja, joissa on alkuperäinen ranneke, virheetön koneisto sekä naarmuton bezel.
Uusi Speedtimer Pogue – Vuoden 2024 tulkinta klassikosta
Vuonna 2024 Seiko esitteli Prospex-mallistoon kuuluvan Speedtimer SSC947P1 -kellon, jota on alettu kutsua uudeksi Pogueksi. Malli ei pyri olemaan uskollinen kopio alkuperäisestä, mutta sen keltainen kellotaulu ja sinipunainen tachymeter-asteikko tekevät viittauksen selväksi. Ne kertovat, mihin tarinaan tämä kello kuuluu.
Uudessa mallissa on 41,4 millimetrin teräskuori, safiirilasi ja aurinkokäyttöinen V192-koneisto. Koneisto tarjoaa kronografitoiminnon, päivämäärän ja jopa 24-tunnin alinäytön.
Täyteen ladattuna käyntivaraa on kuusi kuukautta, ja tarkkuus pysyy ±15 sekunnin sisällä kuukaudessa. Kello ei vaadi huoltoa samalla tavalla kuin mekaaninen edeltäjänsä, mutta säilyttää kronografin tunnuspiirteet.
Ulkoisesti Speedtimer on teräväpiirteisempi kuin alkuperäinen 6139. Lumealueet ovat tarkemmat, painikkeet modernimpia ja kokonaisuus viimeistellympi. Silti tuttu värimaailma tekee kellosta helposti tunnistettavan.
Speedtimer Pogue sopii niille, jotka arvostavat alkuperäisen mallin tarinaa mutta kaipaavat huolettomampaa käyttökokemusta ja nykyaikaisia ratkaisuja. Se on kunnianosoitus, joka ei elä menneessä, vaan jatkaa kertomusta eteenpäin.
Seiko Poguen perilliset Kulta-Centeriltä
Seiko Pogue inspiroi yhä uusia malleja ja herättää kiinnostusta uusissa sukupolvissa. Uusi Speedtimer jatkaa tätä perintöä – ei kopiona, vaan osana jatkuvaa tarinaa.
Tutustu Seiko Speedtimer -mallistoon Kulta-Centerin verkkokaupassa. Valikoimasta löydät sekä kunnianosoituksen klassikolle että modernin kronografin jokapäiväiseen käyttöön.
